Museokoirat Tassu III ja Milla


Museokoira Tassun ajatuksia.

Minusta on mukavaa, kun jälleen on alkanut uusi näyttelykausi ja tapaan taas vanhoja ja uusia kavereita Vehoniemellä. Saatte olla varovaisia, sillä olen talven aikana oppinut uusia jippoja napata jäätelöitä ja kilotkin ovat pudonneet juuri sopivasti, että masuuni mahtuu makupaloja. Seuraani on myös liittynyt varsinainen riiviö ja tuleva seuraajani Milla. Hän on vasta jokseenkin puolivuotias ja ilmeisesti minun oletetaan antavan hänelle tapakasvatusta, mutta katsotaan sitä nyt ajan kanssa.

TassuSanovat, että olemme Nöfikoiria, mutta minä sanon, että olemme persoonia ja minä henkilökunnan kysytyin jäsen. Olenhan minä itse vähän laiskansutjakka, mutta jotkut ovat kyllä nähneet, että tarvittaessa meistä löytyy myös luonnetta.

Olen hyvätapainen, ystävällinen ja isokokoinen, mutta niin suurella autolla ette pihaan tule, että väistäisin, jos satun makaamaan keskellä tietä, sillä Nöfikoirat eivät pelkää mitään. Kaikki ovat minulle kavereita niin kauan kuin kukaan ei loukkaa tai yritä loukata minua fyysisesti. Tulen mukavasti toimeen myös alueella vierailevien toisten koirien kanssa, mutta joskus saattaa jonkun ison kuorma-auton ääni kuulostaa korvissani ärsyttävältä ja silloin näette, kun olen valmis puremaan renkaan rikki. Uskon myös, että Milla ei tule kasvaessaan poikkeamaan meille tyypillisestä lajikäyttäytymisestä, mutta se ottaa aikansa, sillä Nöfikoirat kasvavat jokseenkin kaksi vuotta.

Minusta itsestä on mukava lähteä aamulla töihin ja usein olisin lähdössä aikaisemminkin, mutta meidän iskällä on omat aamurituaalinsa ja joudun odottelemaan lähtöä ja pääsyä tapaamaan lapsia – joskin on Vehoniemellä usein minua odottamassa vanhempiakin ihmisiä. Sillä onhan niin, että kaikilla Teillä ei ole mahdollista pitää kaltaistani persoonaa kotona, vaikka haluaisittekin, koska minulla on kahdesti vuodessa karvanvaihto ja tarvitsen oman jokseenkin karhunkokoisen makuuksen.
Tällaiselle neljätoistavuotiaalle tytönhupakolle löytyy kesällä on sopivan viileä paikka museon varjonpuoleiselta seinustalta.

Voin lähteä myös mukaanne sujuvasti alas Roineen rantaan uimaan, eikä se ole mikään katastrofi, että meidän iskä joskus irtipäästessäni kiukuttelee hävitessäni mukavien museovieraiden mukaan pienelle lenkille luontopoluille.

Minulle on selvinnyt, että niin kauan kuin Vehoniemellä on ollut automuseo – niin kauan on aina ollut Nöfikoira (Tassu). Minä olen jo kolmas ja Milla kasvamassa järjetyksessä laskien viidenneksi. Voitte uskoa minun saaneen hyvän kodin ja kohtuullisen tapakasvatuksen. Hyväksyn nopeasti itselleni uuden ystävän, mutta oivallan myös sen, jos persoonani ei kelpaa seuraksenne, tai oman koiranne seuraksi. Minulle on selvinyt vuosien myötä, että se on tyypillistä rodullemme ja uskon myös Millan omaksuvan samoja käyttäytymismalleja.